19.12.14

Haastateltavana Helsingin kaupungin nuorisotyön ylipääjohtaja Tommi Syrjiö

Meillä on nyt täällä studiossa vieraana Helsingin kaupungin nuorisotyön ylipääjohtaja Tommi Syrjiö. Tervetuloa!

- Kiitos.


Katsotaan heti tähän alkuun Helsingin poliisin virallinen näkemys tilanteesta lokakuulta. Komisario Jari Taponen:

Helsingissä ei ole katujengejä.
Ei ole hedelmällistä keskustella maahanmuutosta tässä yhteydessä.
Kaikki ovat suomalaisia, Suomessa syntyneitä.
Helsingin turvattomuus ei ole lisääntynyt tämän ilmiön takia.

Mitä mieltä olet näistä komisario Taposen näkemyksistä?

- Mun mielestä on kans tosi tärkeetä korostaah
että ei ole hedelmällistä keskustella maahanmuutostaah
tai jengeistääh
koska kyse on kuitenkin eri tavoin rettelöivistä kaveriporukoistaah.

Eli mukavan oloiset kaveriporukat siellä keskenään rettelöivät? Poliisi on myös useasti käyttänyt näistä pahoinpitelyistä nimitystä ”jengitappelut”. Minun mielestäni – ainakin ennen – jengitappelu oli sellainen, missä kaksi porukkaa otti yhteen mahdollisesti ennalta sovitusti. Näissä pahoinpitelyissä on kyse siitä, että etnojengi käy yksittäisen suomalaisnuoren päälle yllättäen.

- Mun mielestä ei ole hedelmällistä keskustella siitä kuinka monta käy yhden päälle koska väkivalta on kuitenkin aina vää-rin.

Mikä sinun mielestäsi on tämän ilmiön takana?

- No täs on takana niinqu kolme asiaa: eriarvoistuminen, eriarvoistuminen ja eriarvoistuminen.

Eriarvoistuminen? Nykyäänhän ei mistään muusta jankuteta niin paljon kuin tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Sitä korostetaan kaikessa. Ja nyt kuitenkin nämä toisen sukupolven maahanmuuttajat ovat päässeet eriarvoistumaan. Mites tässä niin kävi?

- On niinqu naiivii ajatella, että jos seitkyt prosentilla nuorista on varaa aivan toisenlaiseen vapaa-aikaan kuin muilla, niin nämä kolkyt prosenttii vain tyytyisivät osaansa.

Pitäisikö yhteiskunnan siis ostaa näille maahanmuuttajanuorille uudet iPhonet, jotta he eivät ryöstäisi niitä rikkaiden perheiden suomalaisnuorilta? Vai pitäisikö yhteiskunnan ostaa myös köyhille suomalaisnuorille uudet iPhonet?

- Eiku pitäs olla nuorille järkevää tekemistääh, niinqu jalkapalloo ja koripalloo. Eriarvoistuneilla nuorilla ei o varaa harrastaa. Pallot on tosi kalliita. Ja mä haluaisin korostaa, että ei o hedelmällistää käyttää tota sanaa ”maahanmuuttajanuoret” tässä yhteydessääh.

Sinun mielestäsi kyse ei siis ole maahanmuuttoon liittyvästä ongelmasta?

- Must tää ei ole maahanmuuttajakysymys. Helsingis on täysin normaalia, että ne kaveriporukat on monikulttuurisii. Ne ratkasut ei löydy maahanmuuttajapolitiikasta vaan ne löytyy siitä että löydetään harrastus.

Kuitenkin suurin osa näiden pahoinpitelijäjengien jäsenistä oli toisen sukupolven maahanmuuttajia ja he hyökkäsivät pääosin kantasuomalaisten lasten kimppuun. On aivan selvää, että näitä ongelmia ei olisi, jos näiden nuorten vanhempia ei olisi aikoinaan otettu Suomeen.

- Toi vaan kertoo, että Suomi on oikeasti rasistinen maa. Jos sua kiusataan rasistisesti viikoittain niin sit sä niinq luovutat. Me voitais puhua nuorista, joille ei oo hirveesti töitä, eikä hirveesti oo koulupaikkoja, mutta että maahanmuuttoa mä en tähän liittäisi, sitä on kyllä käytetty aika räikeesti hyväksi. Ainahan Suomessa on potkittu mummoja ja tapeltu. Kaveriporukat aina tappelee. Kaikki on kuitenkin suomalaisii.

Eli aina Suomessa suomalaiset kaveriporukat ovat hyökänneet yhden nuoren kimppuun vain siksi, että tällä on blondi tukka?

- Toi on aika hedelmätöntääh ja rasististaaah.

Tässä keskustelussa tuntuu usein unohtuvan uhrien asema. Mitä on tehty näiden uhrien auttamiseksi?

- No me ollaan koitettu ymmärtää näitä uhreja, että vaikka onkin ollut hölmöilyjä, niin ei saa rangaista vaan pitää ymmärtää ja pyrkiä auttamaan näitä nuoria, että ne saatais mukaan yhteiskuntaan…
ja syrjäytymiskierre saatais niinqu pysäytettyy.

Minä tarkoitin näiden pahoinpitelyjen suomalaisia uhreja. Siis niitä joita on lyöty esimerkiksi pesäpallomailalla päähän.

- Aika hedelmätöntä koska kaikki on kuitenki suomalaisiii..

Selvä. Eli näiden päähän lyötyjen suomalaisten auttamiseksi ei ole tehty mitään.

Lokakuussa näiden pahoinpitelyjen tultua julki ihmisiä rauhoiteltiin sanomalla, että asia on poliisin ja sosiaalityöntekijöiden hoidossa ja pyydettiin antamaan heille työrauha. Mitä näille ongelmille on nyt sitten konkreettisesti tehty?

- No me ollaan otettu tosi tiukka asenne tähän nuorison harrastusmahdollisuuksien puutteeseen. Että kun voidaan tarjota nuorisolle suunta elämässä ja järkevää tekemistä ja sellasta niinqu respektiä mitä he kaipaavat niin sitte eriarvoistuminen niinqu pysähtyyyh.

- Pesäpallo on sellanen oikein perinteinen suomalainen laji, niin me ajateltiin, että se edistää kotoutumistaah. Me järjestettiin sellanen Väkivallankumous eli rrrakkauden pesäpallo-ottelu, johon tuli paljon julkkiksii pelaamaan pesäpalloo. Sit me hankittiin nuorisolle pesäpallomailat niin nekin pääsee hyvän harrastuksen pariin ja voi treenata. Ja sit tälläset hienot lippikset hei. Tää symboloi niinqu sitä, että Stadi ei o enää sama gamla tylsä Stadi, vaan niinqu paljon monikulttuurisempiiih ja rytmikkäämpiiih. Ja täst niinq näkee, että ketkä on Tsadin todellisii kingei. Tätä on hieno pitää väärin päin päässää ja mätkii tälleen mailallaah. (alkaa heilutella mailaa)


No niin, nyt alkaa sen verran hermo kiristyä, että otetaan tähän väliin talon bändi. Pojat, olkaa hyvä!

30.9.14

Uusi, monikulttuurisempi Peppi Pitkätossu


Peppi Pitkätossu -tarinat ovat herättäneet raivoa Ruotsissa.

Ensin Astrid Lindgrenin maailma -teemapuisto joutui vetämään Peppi-verhot myynnistä asiakkaiden raivon vuoksi. Verhoissa kun sattui olemaan kaksi mustaa lasta, jotka leyhyttelevät Peppiä palmunoksilla. Tuohtunut afroruotsalaisten lasten äiti tulkitsi lapset mustiksi orjalapsiksi.

On tietenkin aivan ymmärrettävää, että afroruotsalaisilla lapsilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin raivostua, traumatisoitua ja syrjäytyä joutuessaan näkemään tällaisia kolonialismin jäänteitä. Myöskään afroruotsalaisia lapsia synnyttäneestä äidistä ei tunnu kivalta hänen joutuessaan näkemään verhot, joissa tummaihoiset lapset tekevät jotakin epäilyttävästi työltä vaikuttavaa.

Niinpä Ruotsissa myytävät lastenhuoneen verhot on päätetty korvata modernimmalla versiolla, joka esittää maahanmuuttajalapset aktiivisina yhteiskunnan jäseninä, jotka muokkaavat uusruotsalaista todellisuutta omalla, ainutkertaisella osaamisellaan (alla).


Eikä siinä vielä kaikki: seuraavaksi sensuurin saksittavaksi joutui Peppi Pitkätossu -sarja. Vuonna 1969 ensimmäistä kertaa esitettyä tv-sarjaa Här kommer Pippi Långstrump (Tässä on Peppi Pitkätossu) on muokattu uusintaesitystä ja DVD-levitystä varten niin, että kuvan ja äänen laatua on parannettu, mutta myös joitakin ilmaisuja saksittu.

Esimerkiksi kohtauksissa, joissa Peppi aiemmin kutsui isäänsä "neekerikuninkaaksi" hän nykyisin tituleeraa tätä vain kuninkaaksi. Pois on leikattu kohtaukset, joissa Peppi leikkii kiinalaista nostamalla silmäkulmiaan. Neekerikuninkaan lisäksi myös muut lapsille vaaralliset asiat, kuten Pepin hyppy talon katolta on leikattu pois.

SVT kertoo, että se teki muutokset oma-aloitteisesti. Syynä on se, että 45 vuoden ikäinen materiaali voi nyky-yleisöstä vaikuttaa loukkaavalta.

Astrid Lindgrenin teosten oikeuksia hallitseva Saltkråkan AB on hyväksynyt muutokset.

- Haluamme tehdä kaikkemme, jotteivät ihmiset loukkaannu. Siksi olen sitä mieltä, että SVT teki oikein, toteaa yhtiön toimitusjohtaja Nils Nyman.

Jotta ihmiset eivät loukkaantuisi, Peppi-tarinat aiotaan seuraavaksi käsikirjoittaa täysin uudelleen alusta asti. Lähtökohdaksi otetaan nykyaikainen, monikulttuurinen Ruotsi.

Uusissa Peppi-tarinoissa Pepin isä ei ole enää Etelämeren neekerikuningas vaan neekeri, joka tuli turvapaikanhakijana Ruotsiin ja kertoi kaikille olevansa kuningas. Uusi Peppi on afroruotsalainen tyttö, jonka äiti uskoi Pepin isän sadut.

Peppi asuu yksin isossa, sossun maksamassa talossa, koska isä katosi jonnekin ja äidilläkin on jo uusi uusruotsalainen perhe muslimimiehen kanssa. Tai eihän Peppi tietenkään aivan yksin asu: onhan hänellä seuranaan herra Tossavainen, gambialainen pakolainen, joka on paperittomuutensa vuoksi ollut pakotettu syrjäytymään ja ryhtymään huumekauppiaaksi.

Vanhoissa tarinoissa Pepillä oli arkullinen kultarahoja. Modernilla Pepillä on tietenkin Kela Gold, jolla hän voi hakea rajattomasti diskorahaa taikaseinästä.

Vanha Peppi oli maailman vahvin tyttö, joka poikkesi muista lapsista punaisen tukkansa ja pisamiensa takia. Uusruotsalainen Peppi on upean maitokahvin värinen tyttö, jonka parhaat ystävät Tommi ja Annika yrittävät vakuuttaa hänelle, että hän on todellinen voimavara ja resurssi. Kun Pepillä on oikein paha olla arjen rasismin ja rakenteellisen rasismin takia ja hänen söpö käkkärätukkainen päänsä kiehuu, Tommi ja Annika leyhyttelevät Peppiä kukkahatuillaan ja hokevat, että hän on ainutlaatuinen voimavara.

Viimeisessä jaksossa Tommi ja Annika suostuttelevat Pepin menemään Idols-karsintoihin. Peppi räppää valtavan hyvin ja rytmikkäästi ja pääsee loppukilpailuun. Lopulta Pepistä tulee Ruotsin Idoli ja Huvikummusta tehdään BB-talo. Tarinan opetus on, että kuka tahansa voi rasismista ja esteistä huolimatta päästä elämässä eteenpäin ja tulla voittajaksi, kunhan hen vain on riittävän värikäs ja rytmikäs.


Tällä tavoin Peppi-tarinatkin voidaan uudelleenkirjoittaa vastaamaan uutta, monikulttuurista Ruotsia. Jotta kenenkään ei tarvitse enää loukkaantua!
There was an error in this gadget